tiistai 29. heinäkuuta 2014

Taatusti se on Edward de Vere! Osa 1

Taatusti se on Edward de Vere! sarjassa käsittelen yhden ihmisen näkemystä Shakespearen salaisuudesta. Aikaisemmissa osissa esitetyt tiedot saattavat muuttua kun pääsen kirjoituksessa pidemmälle. Lopuksi teen yhteenvedon, johon kirjoitan kaikki pääkohdat.

Osassa 1 on lyhyt johdatus aiheeseen.

Olen törmännyt mielenkiintoiseen kirjaan Ihmiskunnan sata suurinta, jonka on kirjoittanut Michael H. Hart. Kyseinen kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1978, mutta käytössäni on painos vuodelta 1994. Kaikkein mielenkiintoisinta kuitenkin on, että Hart on ollut täysin varma, että Shakespeare on Oxfordin jaarli Edward de Vere. Näin kirjan esipuheessa kirjoitetaan: '' Toinen muutos - joka todennäköisesti herättää kiistelyä - on se että olen ottanut mukaan Edward de Veren henkilönä, joka on oikea ''William Shakespeare'', sen sijaan, että olisin antanut kunnian Stratford-on-Avonista kotoisin olevalle miehelle, joka on saanut nimensä useampiin ''oikeaoppisiin'' teoksiin. Tämän muutoksen olen tehnyt vastahakoisesti: muutoksella tunnustan, että tein vakavan virheen kirjan ensimmäisessä laitoksessa, kun ''menin joukon mukana'', tarkistamatta tosiasioita, ja hyväksyin Stratfordin miehen näytelmien kirjoittajaksi. Sen jälkeen olen perusteellisesti tutkinut nimikiistan kummankin osapuolen väittämät ja tullut siihen tulokseen että todisteet puhuvat enemmän de Veren kuin Stratfordin miehen puolesta.'' Samalla Hart pahoittelee ettei ole voinut ottaa mukaan kaikkia todisteita ja suosittelee kirjaa The mysterious William Shakespeare - hänen mielestään perusteellisin aiheesta kirjoitettu kirja. Minne herra Hart unohti kaikki muut Shakespeare-ehdokkaat?

Hart on muutoinkin hyvin vahva ja ehdoton mielipiteissään. Väitän tätä kuitenkin vain yhden opuksen pohjalta. Hän onnistuu jopa väittämään, että taiteellisten henkilöiden vaikutus näkyy vain taiteissa ja useimmiten vain omassa lajissaan. En ala tappelemaan kirjan järjestyksestä, mutta olisi silti mielenkiintoista tietää, millä perusteella Shakespeare on vaikuttanut vain kirjallisuuteen. Hart jakaa henkilöt jyrkästi puhdasoppisiin (Stratfordilaista kannattaviin) ja epäileviin. Onnistuupa hän vielä väittämään, että ''Elinaikanaan Shakesperea ei pidetty näytelmien kirjoittajana eikä hän itse koskaan väittänyt kirjoittaneensa niitä! Mielikuva siitä että Shakspere oli suuri William Shakespeare syntyi vasta vuonna 1623 - seitsemän vuotta Shaksperen kuoleman jälkeen!''

Arvostaisin lähdetietoja, joita ei näillä näkymin kirjasta löydy.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Shakespearea löytyy kaikkialta - myös luonnosta!

Puolen tunnin etsintä ja tässä on tulos. Oheen olen listannut asioita, jotka ovat nimetty William Shakepearen mukaan ja liittyvät luontoon. Suuren kirjailijan mukaan on nimetty vaikka mitä asteroideista kirjakauppoihin ja siltoihin. Tämä kaikki ei ole todellakaan pysynyt Iso-Britannian sisällä vaan lukuisat maat ovat ottaneet nimen osakseen. Pieni luontomaistiainen tässä siis.

- William Shakespearen mukaan on nimetty Shakespearia-ampiaissuku ja Legionella shakespearei –bakteeri (biologi-jari.blogspot.fi). Bakteerista löytyy jonkin verran tietoa englanniksi, mutta kyseisestä ampiaissuvusta ei sitten millään. Tältä osin yritän ainakin jatkaa etsintöjä toivoen, että löytäisin jonkinlaisen maininnan muualtakin. Bakteeriinkin voisi perehtyä enemmän, mutta tällä hetkellä tietotasoni on että se on olemassa.
 
Osa Uranuksen kuista on nimetty näytelmien henkilöhahmojen mukaan kuten vaikkapa Cressida. Lista nimistä löytyy osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Uranuksen_kuut. Minun suosikkiplaneettani on aina ollut Uranus sen kauniin värin ja renkaan vuoksi. Nyt sain taas yhden syyn lumoutua tämän planeetan kauneudesta. Mukavia sattumia päivään. Aiheesta poiketen Uranus on myös ainoa planeetta joka on nimetty Kreikkalaisen mytologian jumalan mukaan, kun muut ovat Roomalaisen. Itseäni kiehtoo juurikin Kreikkalainen enemmän.
 
Suurella asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä on 2985 Shakespeare-asteroidi. Ohessa on englanninkielisestä Wikipediasta kopioitu tietoruutu, jota parhaani mukaan suomensin. Pahoittelen mikäli termini eivät vastaa oikeita. Suomenkielisiä vastineita olen poiminut Wikipediasta sekä Google kääntäjän avulla.


Havainto
Havainnut
Havaintopäivä
October 12, 1983
Nimi
Nimetty mukaan
1962 JJ; 1976 GV;
1978 RY4; 1978 TM3;
1980 BT3; 1983 TV1
Pikkuplaneettakategoria
Epoch July 14, 2004 (JD 2453200.5)
445.100 Gm (2.975 AU)
406.916 Gm (2.720 AU)
Radan isoakselin puolikas
426.008 Gm (2.848 AU)
0.045
1755.241 d (4.81 a)
Keskimääräinen kiertoaikanopeus
17.65 km/s
190.012°
2.658°
Nousevan solmun pituusaste
34.467°
Perihelin argumentti
271.099°
Fyysiset ominaisuudet
Ulottuvuus
? km
?×1016 kg
Keskimääräinen tiheys
2 ? g/cm³
? m/s²
? km/s
? d
0.1 ?
~165 K
Spektrityyppi
?
Absoluuttinen magnitudi(H)   12.1

Shakespearen mukaan on nimetty myös kraatteri . Se on halkaisijaltaan 370 kilometriä ja sijaitsee Merkuriuksessa. Alla vielä suoralainaus englanniksi, jossa on sanoja joita en osannut suomentaa. Esimerkiksi Shakespeare guarandle ei sano minulle mitään.
 
Shakespeare is a 370 km diameter impact basin in the Shakespeare quadrangle of Mercury, which is named after this crater. It is located at 49.7°N, 150.9°W and is named after playwright William Shakespeare.

Lähteenä on käytetty avaruuden tietojen osalta Wikipediaa. Muut lähteet suluissa tekstin seassa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

BACONIN KOODIJÄRJESTELMÄ JA HAUTAKIRJOITUKSEN SALAISUUDESTA

Shakespearen salaisuuden parissa jatkan höpöttämistäni jälleen. Tällä kertaa keskityn otsikossa ilmi tulleeseen aiheeseen, mutta en sen tarkemmin valaise, miten sitä tarkemmin ottaen käytetään. Syynä se, että en itsekään ole vielä onnistunut perehtymään niin pitkälle.

Baconin koodijärjestelmä on ns. viisijärjestelmä, jossa on kaksi muuttuvaa tekijää (a- ja b-tyyppi). Jokaista kirjainta vastaa viidestä a:sta ja b:stä koostuva sarja, jonka aiheesta innostuneet tutkijat ovat selvittäneet.

Taulukko näyttää tältä:

 
 
Jotta järjestelmään voisi saada selvyyttä, käytän tässä Erlend Loen kehittämää esimerkkiä, jossa helpotuksen vuoksi b-tyypit on paksunnettu.

Bongos mor gav skummet melk i vinter. (Googlekääntäjän mukaan suomeksi Bongon äiti antoi rasvatonta maitoa talvella.)

Kun tämä teksti jaetaan viiden kirjaimen sarjoihin saadaan:

Bongo smorg avsku mmetm elkiv inter.

 Muuttamalla paksunnetut kirjaimet b:ksi ja muut a:ksi, saadaan seuraavaa:

aabaa baaaa ababa aabaa abbaa aaabb ja taulukosta voimme sitten suoraan lukea ERLEND.


Tässä siis yksinkertaisimmillaan. Kuitenkin pitää arvata, mihin kohtaan tulee a ja mihin b ja se tekee tutkimisesta hankalamman. 








Voimme myös soveltaa järjestelmää Shakespearen hautakirjoitukseen.

Shakespearen hautakirjoitus kuuluu:

Good frend for iesus sake forbeare 
to digg te dust encoased he.re.
blese be te man y spares tes stones
and curst be he y moves my bones.  

(Hyvä ystävä, Jeesuksen tähden jätä
Kaivamatta hiekkaista maata tätä
Siunattu hän joka suojan kiville antaa
Ja kirottu hän joka luuni täältä pois kantaa.)

Alkuperäisessä tekstissä vaihtelevat isot ja pienet kirjaimet äkkiseltään katsoen epämääräisessä järjestyksessä. Kun isot muuttaa b:ksi ja pienet a:ksi saadaan oheinen taulukko:

 

 
 
Taulukkoon tulee yhteensä 28 b:tä ja 82 a:ta. Käänteisyyttä on käytetty Shakespearen kirjoituksissa usein.

 
 Kun olemme muuttaneet taulukon kirjaimiksi, se näyttää yläpuolen kuvan mukaiselta. Sieltä voi saada kirjaimet SAEHRAEPX, josta pienellä järjestelyllä muodostuu SHAXPEARE, vanha muoto nimestä. Yli jäävät kirjaimet b, y, e, r, f, t, a, a, r, a, w, a, ja r. Näistä saa Hugh Blackin mukaan FRA BA WRT EAR AY, eli Francis Bacon wrote Shakespeare's plays. Erlend kuitenkin näkee mahdollisuuden myös tekstille W SHAXPEARE ja FRA BA.
 
 
 
Mielenkiintoista, tulen varmasti jatkamaan myöhemmin koodien maailmassa. Onko kaikki sattumaa vai ei? Aluksi epämääräiseltä tuntunut järjestelmä on pikkuhiljaa selkiytymässä päähäni.
 
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä kirjaa: Erlend Loe ja Petter Amundsen, Shakespearen salaisuus. Kustantaja Johny Kniga, 2007.



tiistai 10. kesäkuuta 2014

OLLAKO SHAKESPEAREHARRASTAJA VAIKO EI SITTENKÄÄN


Shakespearen maailmassa on paljon kiinnostavaa nähtävää ja pohdittavaa. Shakespeareharrastaja kuulostaa nimenäkin hienolta, mutta olenko minä sitä kuitenkaan. Entä jos minä ja tuhannet muut lukisivatkin Francis Baconia?
 
Yksi tämän harrastuksen kiehtovia puolia on ns. Shakespearen salaisuus. Olen onnistunut metsästämään käsiini joskus Hämeen sanomien kesälehden artikkelin 'ollako vai eikö olla? No ei!' Johdantokappaleena toimi 'kesäteatterissa nähdään kaikki teokset, joita Shakespeare ei missään tapauksessa kirjoittanut'. Näitä näytelmiä en ole päässyt näkemään, mutta artikkeli oli mielenkiintoinen. Lähes kaikki tiedot, joita seuraavassa esitetään, ovat tästä tekstistä.
 
On ihmisiä, jotka eivät usko Shakespearen kirjoittaneen nimellään kulkevia hengentuotoksia. Heihin kuuluu esimerkiksi Sigmund Freud ja Charlie Chaplin. On samalla kuitenkin mahdotonta kuvitella, että he kaikki olisivat päätyneet samaan henkilöön. Vaikka salaisuudesta on puhuttu pitkään, ei ajatus todellakaan ole jäänyt unholaan. Aiheesta löytyy tuhansia sivuja materiaalia eri muodoissa. Ja myös kasa mahdollisia Shakespearekandidaatteja.
 
Se kuitenkin tiedetään, että William Shakespeare on ollut olemassa, ''typerä, lukutaidoton kolmannenluokan näyttelijä''. Hän ei olisi kyennyt kirjoittamaan puolikasta siedettävää sonettia, joidenkin mukaan. Francis Bacon on ujuttanut jokaiseen näytelmään salakirjoitusmuodossa oman nimensä. Itsestäni tämä tuntuu huvittavalta. Tottahan toki jokaisesta näytelmästä (ainakin englanninkielisestä) löytyy hänen nimensä kirjaimet jonkinlaisesta järjestyksestä. Christopher Marlowe on yksi ehdokkaista, mutta hänet tapettiin jo ennen Hamletin esitystä. Jos Marlowen kannattajilta kysytään, he vastaisivat jotain sinne päin, että murhaa ei tapahtunut vaan Marlowe salakuljetettiin pois.

 Shakespearen näytelmistä voimme päätellä, että hän ei ole niitä kirjoittanut, kuten myös lukuisia muita asioita. Suosituimpia teorioita on ollut, että Shakespeare on homo, mustaihoinen tai nainen. Edellinen on muistutus yhdestä teoriasta. Jotkut uskovat Elisabeth I kirjoittaneen tuotokset. Näitä kaikkia oletuksia on puitu vuosia, mutta ketkä niitä lopulta vakavissaan pohtivat. James Shapironin mukaan monet ovat sitä mieltä, että kaikki kirjallisuus on omaelämäkerrallista ja näin epäilevät tekstien alkuperää. Shakespearen näytelmissä on paljon hovielämää ja kirjoittajan on oltava aatelinen, mikä jälleen pidetään todistuksena Elisabet I:stä.
 
Lopulta pääsyn itse tulokseen olla Shakespeareharrastaja kaikessa hienoudessaan, oli se nimimerkki tahi ei. Aihe on silti mielenkiintoinen ja sitä tulen puimaan blogissani vielä useampia kertoja.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

SUOMEN KIELISEN SHAKESPEAREN 180 VUOTTA

Shakespeare – keksiikö kukaan käännetympää kirjailijaa? ’’Sivistysvaltiolla tulee olla klassikot omalla kielellään’’, toteaa Suna Vuorinen Lauantaiesseessä(Helsingin sanomat, Lauantai 7.joulukuuta.2013). Tätä on Shakespearen osalta toteutettu Suomessa 1830-luvulta lähtien.
Jaakko Fredrik Lagervall käänsi mukaelman Macbethista ja tarjosi tätä SKS:lle (Suomalaisen kirjallisuuden seura) vuonna 1832.  Ruunulinnan tapahtumapaikkana toimi Karjala, ja sen päähenkilöitä olivat muinaiset suomalaiset sankarit. (http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/ )
Sen jälkeen oli Kaarlo Slöörin vuoro, joka otti tehtäväkseen suomentaa Lagervallin tapaan Macbethin. Suomennos on vuodelta 1864 ja on monin paikoin ansiokas käännös. Yritys kuitenkin tuomittiin August Ahlqvistin toimesta jyrkästi(http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/):
’’Meidän mielestä on vielä liian aikainen ruveta Shakespearea Suomeksi kääntämään; kielemme sanasto monessakin niistä korkeista asioista, joita tämä runoilija kuvailee, on vielä epävakainen ja muodostamaton, ja kielettäremme liikkuu vielä kömpelösti ja hoiperrellen uudemmissa runopuvuissa. Ja tuskinpa koskaan saatane Shakespearen teoksia Suomeksi kuulumaan siltä, miltä ne kuuluvat esim. Ruotsin kielellä. Suomen kielen luonne on kokonaan toinen kuin germaanisten kielten.’’ (Hellemann, Suomen kirjallisuus VIII, ss. 471-472)
Paavo Cajander teki elämäntyönsä suomentaen kaikki Shakespearen näytelmät. Ennen kuolemaansa hän ehti myös kääntämään kolmekymmentä sonettia, jotka ovat olleet hyvä pohja tuleville suomentajille (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353066701282). Ensimmäisenä painettiin Hamlet, vuonna 1879 ja tästä tasaisesti 1900-luvun puolelle (Shakespearen kootut draamat I-IX, painos 1950). Cajander teki arvokkaan työn, sivistysvaltio sai ensimmäistä kertaa Shakespearea laajasti omalla kielellään.
Jälleen kerran, nyt vuonna 1936, tartuttiin Macbethiin. Kääntäjänä toimi Yrjö Jylhä, joka suomensi yhteensä seitsemän tunnetuinta Shakespearen näytelmää. Hän ei oikeastaan tarttunut suomentamiseen täysin uudestaan, vaan ennemminkin paranteli edeltäjänsä Cajanderin tekstejä (https://variblog.wordpress.com/tag/kaarlo-sloor/).
WSOY:n kymmenvuotinen suomennosprojekti valmistui vuonna 2013. Jokainen näytelmä käännettiin nykysuomeksi. Mukana on myös kaksi ensikäännöstä, Pericles ja Kaksi jalosukuista. ‘’Sarjan suomentajat ovat Matti Rossi, Lauri Sipari, Leena Tamminen, Kirsti Simonsuuri, Pentti Saaritsa, Tiina Ohinmaa, Kersti Juva, Anna-Maija Viitanen, Marja-Leena Mikkola, Jyrki Vainonen, Juhani Lindholm ja Alice Martin. Näytelmien esipuheenkirjoittajia ovat mm. Ralf Långbacka, Ritva Siikala, Erik Söderblom ja Laura Ruohonen. Sarjan ulkoasusta vastaa graafikko Martti Ruokonen.’’ (http://www.victoriamedia.mediaparkki.com/kirjakansi/?p=568)
Sonetteja ja runoelmia on suomennettu myös useampaan otteeseen. Näiden suomentamisen historiaan keskityn myöhemmin. 

OIKAISU TEKSTIIN// Ylempänä Paavo Cajanderin kohdalla huomasin tehneeni virheen. Cajander ei ole suomentanut kaikkia Shakespearen näytelmiä, vaan 36. Kokoelmasta jäivät uupumaan Pericles ja Kaksi jalosukuista.