keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

BACONIN KOODIJÄRJESTELMÄ JA HAUTAKIRJOITUKSEN SALAISUUDESTA

Shakespearen salaisuuden parissa jatkan höpöttämistäni jälleen. Tällä kertaa keskityn otsikossa ilmi tulleeseen aiheeseen, mutta en sen tarkemmin valaise, miten sitä tarkemmin ottaen käytetään. Syynä se, että en itsekään ole vielä onnistunut perehtymään niin pitkälle.

Baconin koodijärjestelmä on ns. viisijärjestelmä, jossa on kaksi muuttuvaa tekijää (a- ja b-tyyppi). Jokaista kirjainta vastaa viidestä a:sta ja b:stä koostuva sarja, jonka aiheesta innostuneet tutkijat ovat selvittäneet.

Taulukko näyttää tältä:

 
 
Jotta järjestelmään voisi saada selvyyttä, käytän tässä Erlend Loen kehittämää esimerkkiä, jossa helpotuksen vuoksi b-tyypit on paksunnettu.

Bongos mor gav skummet melk i vinter. (Googlekääntäjän mukaan suomeksi Bongon äiti antoi rasvatonta maitoa talvella.)

Kun tämä teksti jaetaan viiden kirjaimen sarjoihin saadaan:

Bongo smorg avsku mmetm elkiv inter.

 Muuttamalla paksunnetut kirjaimet b:ksi ja muut a:ksi, saadaan seuraavaa:

aabaa baaaa ababa aabaa abbaa aaabb ja taulukosta voimme sitten suoraan lukea ERLEND.


Tässä siis yksinkertaisimmillaan. Kuitenkin pitää arvata, mihin kohtaan tulee a ja mihin b ja se tekee tutkimisesta hankalamman. 








Voimme myös soveltaa järjestelmää Shakespearen hautakirjoitukseen.

Shakespearen hautakirjoitus kuuluu:

Good frend for iesus sake forbeare 
to digg te dust encoased he.re.
blese be te man y spares tes stones
and curst be he y moves my bones.  

(Hyvä ystävä, Jeesuksen tähden jätä
Kaivamatta hiekkaista maata tätä
Siunattu hän joka suojan kiville antaa
Ja kirottu hän joka luuni täältä pois kantaa.)

Alkuperäisessä tekstissä vaihtelevat isot ja pienet kirjaimet äkkiseltään katsoen epämääräisessä järjestyksessä. Kun isot muuttaa b:ksi ja pienet a:ksi saadaan oheinen taulukko:

 

 
 
Taulukkoon tulee yhteensä 28 b:tä ja 82 a:ta. Käänteisyyttä on käytetty Shakespearen kirjoituksissa usein.

 
 Kun olemme muuttaneet taulukon kirjaimiksi, se näyttää yläpuolen kuvan mukaiselta. Sieltä voi saada kirjaimet SAEHRAEPX, josta pienellä järjestelyllä muodostuu SHAXPEARE, vanha muoto nimestä. Yli jäävät kirjaimet b, y, e, r, f, t, a, a, r, a, w, a, ja r. Näistä saa Hugh Blackin mukaan FRA BA WRT EAR AY, eli Francis Bacon wrote Shakespeare's plays. Erlend kuitenkin näkee mahdollisuuden myös tekstille W SHAXPEARE ja FRA BA.
 
 
 
Mielenkiintoista, tulen varmasti jatkamaan myöhemmin koodien maailmassa. Onko kaikki sattumaa vai ei? Aluksi epämääräiseltä tuntunut järjestelmä on pikkuhiljaa selkiytymässä päähäni.
 
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä kirjaa: Erlend Loe ja Petter Amundsen, Shakespearen salaisuus. Kustantaja Johny Kniga, 2007.



tiistai 10. kesäkuuta 2014

OLLAKO SHAKESPEAREHARRASTAJA VAIKO EI SITTENKÄÄN


Shakespearen maailmassa on paljon kiinnostavaa nähtävää ja pohdittavaa. Shakespeareharrastaja kuulostaa nimenäkin hienolta, mutta olenko minä sitä kuitenkaan. Entä jos minä ja tuhannet muut lukisivatkin Francis Baconia?
 
Yksi tämän harrastuksen kiehtovia puolia on ns. Shakespearen salaisuus. Olen onnistunut metsästämään käsiini joskus Hämeen sanomien kesälehden artikkelin 'ollako vai eikö olla? No ei!' Johdantokappaleena toimi 'kesäteatterissa nähdään kaikki teokset, joita Shakespeare ei missään tapauksessa kirjoittanut'. Näitä näytelmiä en ole päässyt näkemään, mutta artikkeli oli mielenkiintoinen. Lähes kaikki tiedot, joita seuraavassa esitetään, ovat tästä tekstistä.
 
On ihmisiä, jotka eivät usko Shakespearen kirjoittaneen nimellään kulkevia hengentuotoksia. Heihin kuuluu esimerkiksi Sigmund Freud ja Charlie Chaplin. On samalla kuitenkin mahdotonta kuvitella, että he kaikki olisivat päätyneet samaan henkilöön. Vaikka salaisuudesta on puhuttu pitkään, ei ajatus todellakaan ole jäänyt unholaan. Aiheesta löytyy tuhansia sivuja materiaalia eri muodoissa. Ja myös kasa mahdollisia Shakespearekandidaatteja.
 
Se kuitenkin tiedetään, että William Shakespeare on ollut olemassa, ''typerä, lukutaidoton kolmannenluokan näyttelijä''. Hän ei olisi kyennyt kirjoittamaan puolikasta siedettävää sonettia, joidenkin mukaan. Francis Bacon on ujuttanut jokaiseen näytelmään salakirjoitusmuodossa oman nimensä. Itsestäni tämä tuntuu huvittavalta. Tottahan toki jokaisesta näytelmästä (ainakin englanninkielisestä) löytyy hänen nimensä kirjaimet jonkinlaisesta järjestyksestä. Christopher Marlowe on yksi ehdokkaista, mutta hänet tapettiin jo ennen Hamletin esitystä. Jos Marlowen kannattajilta kysytään, he vastaisivat jotain sinne päin, että murhaa ei tapahtunut vaan Marlowe salakuljetettiin pois.

 Shakespearen näytelmistä voimme päätellä, että hän ei ole niitä kirjoittanut, kuten myös lukuisia muita asioita. Suosituimpia teorioita on ollut, että Shakespeare on homo, mustaihoinen tai nainen. Edellinen on muistutus yhdestä teoriasta. Jotkut uskovat Elisabeth I kirjoittaneen tuotokset. Näitä kaikkia oletuksia on puitu vuosia, mutta ketkä niitä lopulta vakavissaan pohtivat. James Shapironin mukaan monet ovat sitä mieltä, että kaikki kirjallisuus on omaelämäkerrallista ja näin epäilevät tekstien alkuperää. Shakespearen näytelmissä on paljon hovielämää ja kirjoittajan on oltava aatelinen, mikä jälleen pidetään todistuksena Elisabet I:stä.
 
Lopulta pääsyn itse tulokseen olla Shakespeareharrastaja kaikessa hienoudessaan, oli se nimimerkki tahi ei. Aihe on silti mielenkiintoinen ja sitä tulen puimaan blogissani vielä useampia kertoja.