Kuvia, kuvia (sekä oikaisu aiempaan)

Netin vapaasti kopioitavien kuvien joukosta löytyi vaikka mitä. Sen kummemmin historiaa pohtimatta, alapuolella on kuvasarja vanhoista näytelmäjulisteista. Miten ihastuttavia! Aivan erilaisia kuin nykyään. En tiedä missä maassa kyseiset julisteet ovat olleet esillä. Ylin kuva on minusta kaikin puolin hauska - oli sen sanoista samaa taikka eri mieltä.
 

''Jumalan jälkeen Shakespeare on luonut eniten.''

www.flickr.com

 





Hamletin juliste vuodelta 1884.



Täältä

 




Juliste vuodelta 1884.

Täältä

 



Juliste vuodelta 1884.




Täältä

 

Juliste vuodelta 1884.

 
Täältä

 

 

OIKAISU// Tekstiin: Suomen kielisen Shakespearen 180 vuotta. 

Ensimmäinen folio löytyi Ranskasta



Ensimmäinen folio Victoria and Albert-museossa.
Kuva täältä.

Shakespearen ensimmäinen folio, jota on painettu noin 750 kappaletta, on tiettävästi ensimmäinen Shakespearen näytelmien kokoelma. Se on peräisin vuodelta 1623. Ensimmäisiä folioita tiedetään tällä hetkellä olevan olemassa 233 kappaletta, ja 232 ensimmäisen etsimisprojektista on kirjoitettu kirja, jota ei tietääkseni ole suomennettu. 

 

Viime vuoden marraskuussa Saint-Omerin kirjastosta kyseisen teoksen kappale löydettiin sattumalta - ja Shakespearemaailmassa kuhistiin. Suomenkieliseen mediaan pääsi vain hyvin pieni maininta. Kirjan löysi kirjastovirkailija Cordonnies, joka lähetti sen aiheeseen perehtyneelle tutkijalle Eric Rasmussenille Nevadan yliopistoon. Kirja vahvistettiin aidoksi vesileiman, paperin ja korjaamattomien virheiden vuoksi. Se on kuitenkin epätäydellinen kappale, koska siitä puuttuu Kaksi nuorta veronalaista-näytelmä ja nimilehdet. Ensimmäinen folio sisältää noin 300 sivua ja tästä puuttuu kolmekymmentä.

''Se oli väärin tunnistettu valikoimiimme Shakespearen näytelmien kokoelmana 1700-luvulta,''Cordonnies sanoo. ''En heti tunnistanut kirjan arvoa. Se oli rankasti käytetty ja vaurioitunut. Se oli nähnyt parempiakin päiviä.''

''Yksi mielenkiintoisimmista asioista on, että näytelmää Henrik IV on selkeästi esitetty, sillä sivuilla on muistiinpanoja ja ohjeita.''Cordonnier toteaa.

 

Ensimmäinen folio maksaa nykyään yli 2,5 miljoonaa euroa, mikäli se on täydellinen. Nyt löydetyn kappaleen arvo jää oletettavasti hieman alemmaksi.

Lue lisää englanniksi (tiivistetysti yläpuolelle suomeksi):

Theguardian
BBC News
Catholic Herald
Mail Online

10 kaikkien aikojen parasta Hamletia

Theguardianin artikkelissa vuodelta 2010 on listattu lehden mukaan kymmenen kaikkien aikojen parasta Hamletin näyttelijää. Artikkeli löytyy täältä (4.1.2015).

Tämä kirjoitus ei ole mielipide, en pohdi sitä, onko oikeat valinnat tehty, enkä ole koskaan aikaisemmin kuullut yhdestäkään esille nostetusta näyttelijästä. Kirjoitus on vapaa, reilusti lyhennetty suomennos artikkelista. Noudatan tämän tekemällä periaatettani, että kaiken minkä julkaisen, tulee olla kirjoitettu vähintään tiivistetysti suomeksi. Mahdolliset suomennosvirheet ovat omiani, ja korjaan niitä, mikäli sellaisia ilmenee. Kuvat ovat Wikipediasta, sillä sieltä saa kopioida tekemättä tekijänoikeusrikkomusta.

Susannah Clap on poiminut omasta mielestään kymmenen parasta Hamletia.

Henry Irving oli 1870-luvun suosituin näyttelijä Lontoossa. Hän kehitti itse raskaasti leikatun version Hamletista. Versio oli yli viisituntia pitkä, ja väleihin lisättiin näytelmämusiikkia ja kehitettiin kohtausmuutoksia. Irvingin tulevaisuuden rakastaja, vastanäyttelijä Ellen Terryn mielestä, Irving selkeästi kaipasi vain Opheliaa. Terry maksoi hänelle kohteliaisuudella sanomalla ''hän ei mennyt yleisöön, hän teki yleisön luokseen.''

Irving

 

 

 

 

 

 

 

 

John Gielgud näytteli roolin yli 500 kertaa, kuudessa tuotannossa, 26-44-vuotiaana, Lontoossa, Elsinoressa ja Broadwaylla.

 

 

 

Gielgud

 

 

Jonathan Prycen loistava ja kuumeinen Hamlet oli ohjaaja Richard Eyren tehokeino. Etsittiin tapaa tehdä haamun vaikutelma epäilevälle yleisölle ja Eyre keksi keinon, jolla henki tuli ulos Hamletin kehosta. Prycen käsi kääriytyi kehonsa ympäri, käsi saavuttaa kurkun ja tuntuu kuin hän oksentaisi ulos kolkon äänen. Hän oli myös yksi monista näyttelijöistä, jotka näyttelivät Hamletin roolin silloin, kun vanhempien kuolema vielä vaikutti. ''Minä lähennyin Hamletia kuin joku joka on nähnyt isänsä haamun,''Pryce sanoo.

Pryce

David Tennant oli ivallinen ja räjähdysherkkä Hamlet. Tämä Hamlet oli niin siroliikkeinen, että vaikutti ajoittan tanssivan ympäri lavaa. Hän kiskoi itseään kiljuen pyörätuolilla, nuori mies uponneena melankolisiin unelmiin ja parodiaprinssi, joka jäljitteli pakonomaisesti.

Innokenti Smoktunovskyn vahva ja tympääntynyt prinssi oli pala Kozintsevin poliittista tulkintaa. Silkkaa jännitystä, venäläisen elokuvaohjaaja Grigori Kozintsevin vuoden 1964 elokuvaa on hankala voittaa. Elokuva perustuu Pasternakin käännökseen, musiikki on Shostakovichin ja mukana on paljon toimintaa. Ei venäjänkielisten puhujien vuoksi elokuvan jakelu loppui siihen pisteeseen.

 



 

 

 

 

 

 



Tennant



Jamie Ballardin Hamlet on mullistavan täysjärkinen; likainen, mutta terävänäköinen. Hän esiintyi vuonna 2008 Jonathan Millerin tuotannossa Tobacco Factoryssa, eli ''tupakkatehtaalla'' Bristolissa.

David Warner puhui jakeet vuorovaikutteisesti. Hän löntysti. Vuonna 1965, 24-vuotias Warner oli nuorin näyttelijä, joka koskaan sai roolin RSC:ltä. Hän näytteli Hamletia pitkässä punaisessa kaulahuivissa ja vakosamettitakissa.









Smoktunovsky

 

 

 

 

 

 

Warner

Mark Rylance antoi Hamletin hulluuden näkyä näyttämöllä Ron Danielsin vuoden 1989 tuotannossa. Rylance näytteli raidallisessa, ulostetahraiselta näyttävässä pyjamassa. Hän näytti takapuoltaan, ilkkui ja sylki Ophelian kasvoille.

 

 

Angela Winkler ei ollut ensimmäinen Hamletia näyttelevä nainen, mutta Peter Zadekin tuotannossa Edinburghissa, kymmenen vuotta ennen tämän artikkelin julkaisua, saksalainen nainen hyväksyi jonkin muun kuin naisellisen roolin. Winklerin Hamlet oli kuin mierolainen, aina hurmaava, toisinaan liian rakastettava. Winkler suoritti yksinpuhelut lähes liikkumatta, katsoen suoraan yleisöön äärimmäisellä vilpittömyydellä.

 

Simon Russel Bealen Hamlet oli tutkimus surusta; ironinen ja sydämellinen, puhe oli esimerkillisen selkeä. Russel Beale näytteli John Cairdin tuotannossa vuonna 2000 pian äitinsä kuoleman jälkeen. Ja kun hän oli kuoleman partaalla, hän sai uskomaan, kuin olisi valmistautunut siihen aina.

 

 

Rylance ja Russel Beale

Taatusti se on Edward de Vere! Osa 1

Taatusti se on Edward de Vere! sarjassa käsittelen yhden ihmisen näkemystä Shakespearen salaisuudesta. Aikaisemmissa osissa esitetyt tiedot saattavat muuttua kun pääsen kirjoituksessa pidemmälle. Lopuksi teen yhteenvedon, johon kirjoitan kaikki pääkohdat.

Osassa 1 on lyhyt johdatus aiheeseen.

Olen törmännyt mielenkiintoiseen kirjaan Ihmiskunnan sata suurinta, jonka on kirjoittanut Michael H. Hart. Kyseinen kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1978, mutta käytössäni on painos vuodelta 1994. Kaikkein mielenkiintoisinta kuitenkin on, että Hart on ollut täysin varma, että Shakespeare on Oxfordin jaarli Edward de Vere. Näin kirjan esipuheessa kirjoitetaan: '' Toinen muutos - joka todennäköisesti herättää kiistelyä - on se että olen ottanut mukaan Edward de Veren henkilönä, joka on oikea ''William Shakespeare'', sen sijaan, että olisin antanut kunnian Stratford-on-Avonista kotoisin olevalle miehelle, joka on saanut nimensä useampiin ''oikeaoppisiin'' teoksiin. Tämän muutoksen olen tehnyt vastahakoisesti: muutoksella tunnustan, että tein vakavan virheen kirjan ensimmäisessä laitoksessa, kun ''menin joukon mukana'', tarkistamatta tosiasioita, ja hyväksyin Stratfordin miehen näytelmien kirjoittajaksi. Sen jälkeen olen perusteellisesti tutkinut nimikiistan kummankin osapuolen väittämät ja tullut siihen tulokseen että todisteet puhuvat enemmän de Veren kuin Stratfordin miehen puolesta.'' Samalla Hart pahoittelee ettei ole voinut ottaa mukaan kaikkia todisteita ja suosittelee kirjaa The mysterious William Shakespeare - hänen mielestään perusteellisin aiheesta kirjoitettu kirja. Minne herra Hart unohti kaikki muut Shakespeare-ehdokkaat?

Hart on muutoinkin hyvin vahva ja ehdoton mielipiteissään. Väitän tätä kuitenkin vain yhden opuksen pohjalta. Hän onnistuu jopa väittämään, että taiteellisten henkilöiden vaikutus näkyy vain taiteissa ja useimmiten vain omassa lajissaan. En ala tappelemaan kirjan järjestyksestä, mutta olisi silti mielenkiintoista tietää, millä perusteella Shakespeare on vaikuttanut vain kirjallisuuteen. Hart jakaa henkilöt jyrkästi puhdasoppisiin (Stratfordilaista kannattaviin) ja epäileviin. Onnistuupa hän vielä väittämään, että ''Elinaikanaan Shakesperea ei pidetty näytelmien kirjoittajana eikä hän itse koskaan väittänyt kirjoittaneensa niitä! Mielikuva siitä että Shakspere oli suuri William Shakespeare syntyi vasta vuonna 1623 - seitsemän vuotta Shaksperen kuoleman jälkeen!''

Arvostaisin lähdetietoja, joita ei näillä näkymin kirjasta löydy.

Shakespearea löytyy kaikkialta - myös luonnosta!

Puolen tunnin etsintä ja tässä on tulos. Oheen olen listannut asioita, jotka ovat nimetty William Shakepearen mukaan ja liittyvät luontoon. Suuren kirjailijan mukaan on nimetty vaikka mitä asteroideista kirjakauppoihin ja siltoihin. Tämä kaikki ei ole todellakaan pysynyt Iso-Britannian sisällä vaan lukuisat maat ovat ottaneet nimen osakseen. Pieni luontomaistiainen tässä siis.

- William Shakespearen mukaan on nimetty Shakespearia-ampiaissuku ja Legionella shakespearei –bakteeri (biologi-jari.blogspot.fi). Bakteerista löytyy jonkin verran tietoa englanniksi, mutta kyseisestä ampiaissuvusta ei sitten millään. Tältä osin yritän ainakin jatkaa etsintöjä toivoen, että löytäisin jonkinlaisen maininnan muualtakin. Bakteeriinkin voisi perehtyä enemmän, mutta tällä hetkellä tietotasoni on että se on olemassa.

 

Osa Uranuksen kuista on nimetty näytelmien henkilöhahmojen mukaan kuten vaikkapa Cressida. Lista nimistä löytyy osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Uranuksen_kuut. Minun suosikkiplaneettani on aina ollut Uranus sen kauniin värin ja renkaan vuoksi. Nyt sain taas yhden syyn lumoutua tämän planeetan kauneudesta. Mukavia sattumia päivään. Aiheesta poiketen Uranus on myös ainoa planeetta joka on nimetty Kreikkalaisen mytologian jumalan mukaan, kun muut ovat Roomalaisen. Itseäni kiehtoo juurikin Kreikkalainen enemmän.

 

Suurella asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä on 2985 Shakespeare-asteroidi. Ohessa on englanninkielisestä Wikipediasta kopioitu tietoruutu, jota parhaani mukaan suomensin. Pahoittelen mikäli termini eivät vastaa oikeita. Suomenkielisiä vastineita olen poiminut Wikipediasta sekä Google kääntäjän avulla.

Havainto
Havainnut	Edward L. G. Bowell
Havaintopäivä	October 12, 1983
Nimi
Nimetty mukaan	William Shakespeare
Vaihtoehtoiset nimet	1962 JJ; 1976 GV; 1978 RY4; 1978 TM3; 1980 BT3; 1983 TV1
Pikkuplaneettakategoria	Koronis family
Kiertorataominaisuudet
Epoch July 14, 2004 (JD 2453200.5)
Apheli	445.100 Gm (2.975 AU)
Periheli	406.916 Gm (2.720 AU)
Radan isoakselin puolikas	426.008 Gm (2.848 AU)
Eksentrisyys	0.045
Kiertoaika	1755.241 d (4.81 a)
Keskimääräinen kiertoaikanopeus	17.65 km/s
Keskianomalia	190.012°
Kaltevuus	2.658°
Nousevan solmun pituusaste	34.467°
Perihelin argumentti	271.099°
Fyysiset ominaisuudet
Ulottuvuus	? km
Massa	?×1016 kg
Keskimääräinen tiheys	2 ? g/cm³
Pintagravitaatio	? m/s²
Pakonopeus	? km/s
Pyörimisliikejakso	? d
Albedo	0.1 ?
Lämpötila	~165 K
Spektrityyppi	?
Absoluuttinen magnitudi(H)   12.1

Shakespearen mukaan on nimetty myös kraatteri . Se on halkaisijaltaan 370 kilometriä ja sijaitsee Merkuriuksessa. Alla vielä suoralainaus englanniksi, jossa on sanoja joita en osannut suomentaa. Esimerkiksi Shakespeare guarandle ei sano minulle mitään.

 

Shakespeare is a 370 km diameter impact basin in the Shakespeare quadrangle of Mercury, which is named after this crater. It is located at 49.7°N, 150.9°W and is named after playwright William Shakespeare.

Lähteenä on käytetty avaruuden tietojen osalta Wikipediaa. Muut lähteet suluissa tekstin seassa.

BACONIN KOODIJÄRJESTELMÄ JA HAUTAKIRJOITUKSEN SALAISUUDESTA

Shakespearen salaisuuden parissa jatkan höpöttämistäni jälleen. Tällä kertaa keskityn otsikossa ilmi tulleeseen aiheeseen, mutta en sen tarkemmin valaise, miten sitä tarkemmin ottaen käytetään. Syynä se, että en itsekään ole vielä onnistunut perehtymään niin pitkälle.

Baconin koodijärjestelmä on ns. viisijärjestelmä, jossa on kaksi muuttuvaa tekijää (a- ja b-tyyppi). Jokaista kirjainta vastaa viidestä a:sta ja b:stä koostuva sarja, jonka aiheesta innostuneet tutkijat ovat selvittäneet.

Taulukko näyttää tältä:

 

 

Jotta järjestelmään voisi saada selvyyttä, käytän tässä Erlend Loen kehittämää esimerkkiä, jossa helpotuksen vuoksi b-tyypit on paksunnettu.

Bongos mor gav skummet melk i vinter. (Googlekääntäjän mukaan suomeksi Bongon äiti antoi rasvatonta maitoa talvella.)

Kun tämä teksti jaetaan viiden kirjaimen sarjoihin saadaan:

Bongo smorg avsku mmetm elkiv inter.

 Muuttamalla paksunnetut kirjaimet b:ksi ja muut a:ksi, saadaan seuraavaa:

aabaa baaaa ababa aabaa abbaa aaabb ja taulukosta voimme sitten suoraan lukea ERLEND.

Tässä siis yksinkertaisimmillaan. Kuitenkin pitää arvata, mihin kohtaan tulee a ja mihin b ja se tekee tutkimisesta hankalamman. 

Voimme myös soveltaa järjestelmää Shakespearen hautakirjoitukseen.

Shakespearen hautakirjoitus kuuluu:

Good frend for iesus sake forbeare 

to digg te dust encoased he.re.

blese be te man y spares tes stones

and curst be he y moves my bones.  

(Hyvä ystävä, Jeesuksen tähden jätä

Kaivamatta hiekkaista maata tätä

Siunattu hän joka suojan kiville antaa

Ja kirottu hän joka luuni täältä pois kantaa.)

Alkuperäisessä tekstissä vaihtelevat isot ja pienet kirjaimet äkkiseltään katsoen epämääräisessä järjestyksessä. Kun isot muuttaa b:ksi ja pienet a:ksi saadaan oheinen taulukko:

 

 

 

Taulukkoon tulee yhteensä 28 b:tä ja 82 a:ta. Käänteisyyttä on käytetty Shakespearen kirjoituksissa usein.

 

 Kun olemme muuttaneet taulukon kirjaimiksi, se näyttää yläpuolen kuvan mukaiselta. Sieltä voi saada kirjaimet SAEHRAEPX, josta pienellä järjestelyllä muodostuu SHAXPEARE, vanha muoto nimestä. Yli jäävät kirjaimet b, y, e, r, f, t, a, a, r, a, w, a, ja r. Näistä saa Hugh Blackin mukaan FRA BA WRT EAR AY, eli Francis Bacon wrote Shakespeare's plays. Erlend kuitenkin näkee mahdollisuuden myös tekstille W SHAXPEARE ja FRA BA.

 

 

 

Mielenkiintoista, tulen varmasti jatkamaan myöhemmin koodien maailmassa. Onko kaikki sattumaa vai ei? Aluksi epämääräiseltä tuntunut järjestelmä on pikkuhiljaa selkiytymässä päähäni.

 

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä kirjaa: Erlend Loe ja Petter Amundsen, Shakespearen salaisuus. Kustantaja Johny Kniga, 2007.

OLLAKO SHAKESPEAREHARRASTAJA VAIKO EI SITTENKÄÄN

Shakespearen maailmassa on paljon kiinnostavaa nähtävää ja pohdittavaa. Shakespeareharrastaja kuulostaa nimenäkin hienolta, mutta olenko minä sitä kuitenkaan. Entä jos minä ja tuhannet muut lukisivatkin Francis Baconia?
 

Yksi tämän harrastuksen kiehtovia puolia on ns. Shakespearen salaisuus. Olen onnistunut metsästämään käsiini joskus Hämeen sanomien kesälehden artikkelin 'ollako vai eikö olla? No ei!' Johdantokappaleena toimi 'kesäteatterissa nähdään kaikki teokset, joita Shakespeare ei missään tapauksessa kirjoittanut'. Näitä näytelmiä en ole päässyt näkemään, mutta artikkeli oli mielenkiintoinen. Lähes kaikki tiedot, joita seuraavassa esitetään, ovat tästä tekstistä.
 

On ihmisiä, jotka eivät usko Shakespearen kirjoittaneen nimellään kulkevia hengentuotoksia. Heihin kuuluu esimerkiksi Sigmund Freud ja Charlie Chaplin. On samalla kuitenkin mahdotonta kuvitella, että he kaikki olisivat päätyneet samaan henkilöön. Vaikka salaisuudesta on puhuttu pitkään, ei ajatus todellakaan ole jäänyt unholaan. Aiheesta löytyy tuhansia sivuja materiaalia eri muodoissa. Ja myös kasa mahdollisia Shakespearekandidaatteja.
 

Se kuitenkin tiedetään, että William Shakespeare on ollut olemassa, ''typerä, lukutaidoton kolmannenluokan näyttelijä''. Hän ei olisi kyennyt kirjoittamaan puolikasta siedettävää sonettia, joidenkin mukaan. Francis Bacon on ujuttanut jokaiseen näytelmään salakirjoitusmuodossa oman nimensä. Itsestäni tämä tuntuu huvittavalta. Tottahan toki jokaisesta näytelmästä (ainakin englanninkielisestä) löytyy hänen nimensä kirjaimet jonkinlaisesta järjestyksestä. Christopher Marlowe on yksi ehdokkaista, mutta hänet tapettiin jo ennen Hamletin esitystä. Jos Marlowen kannattajilta kysytään, he vastaisivat jotain sinne päin, että murhaa ei tapahtunut vaan Marlowe salakuljetettiin pois.

 Shakespearen näytelmistä voimme päätellä, että hän ei ole niitä kirjoittanut, kuten myös lukuisia muita asioita. Suosituimpia teorioita on ollut, että Shakespeare on homo, mustaihoinen tai nainen. Edellinen on muistutus yhdestä teoriasta. Jotkut uskovat Elisabeth I kirjoittaneen tuotokset. Näitä kaikkia oletuksia on puitu vuosia, mutta ketkä niitä lopulta vakavissaan pohtivat. James Shapironin mukaan monet ovat sitä mieltä, että kaikki kirjallisuus on omaelämäkerrallista ja näin epäilevät tekstien alkuperää. Shakespearen näytelmissä on paljon hovielämää ja kirjoittajan on oltava aatelinen, mikä jälleen pidetään todistuksena Elisabet I:stä.
 

Lopulta pääsyn itse tulokseen olla Shakespeareharrastaja kaikessa hienoudessaan, oli se nimimerkki tahi ei. Aihe on silti mielenkiintoinen ja sitä tulen puimaan blogissani vielä useampia kertoja.